Kaupungin oravanpyörästä maalle villivihannestilalliseksi?

Hortafarmarikoulutus Rääkkylässä 2021 kesäkuussa on päättymässä ja kurssilaiset Anna Velten ja Hanna Bruno Helsingistä ovat menossa saunomaan koulutustilan tynnyrisaunaan muiden ryhmäläisten kanssa. Anna on valmistumassa juuri saunaterapeutiksi ja hän on käyttänyt tilanteen hyväkseen tehdäkseen harjoitushoitoja. Hän on vienyt koko ryhmän keräämään yrttejä lähimetsistä mukaan jalkakylvyiksi ja erikoisvihdoiksi. 

 

Tunnelma ryhmässä on innokas ja kaihoisa. Viikko on ollut 5 päivää intensiivistä opiskelua parhaiden hortakasvien tunnistamisesta, terveysvaikutuksista, allergiariskeistä, makuominaisuuksista, kokkaustavoista säilömiseen ja tuotteistamiseen. Lisäksi opetustilalla on tutustuttu tapoihin loihtia autiona nukkuneesta, hurmaavasti villiintyneestä maatilakeitaasta tuottava hortafarmi. Miten siellä voi kuivata, pakastaa ja kellarisäilöä maukkaita ja funktionaalisia elintarvikkeita, myös muusta villiruuasta kuin villivihanneksista ja ihan määräyksien mukaan. Vaikka tilalle ei tulisi edes kunnallistekniikkaa.

Kurssilla on myös opittu, mitkä tuotteet ovat nousussa, viedään suoraan käsistä ja minkä tuottaminen ei ole kannattavaa, jos aikomuksena on vähintään kustantaa hortatuotannon kautta kuluitta kesämaatilan pito ja jopa hankintakin. Hortatilan omistaja ja pääkouluttaja Jouko Kivimetsä on kerännyt tätä markkinatietoa ja luonut villiruuan jakeluverkostoa kohta jo neljännesvuosisadan ajan. Se alkoi jo 1998 ravintoloitsijana, Tampereella ja Helsingissä, Knossos-ravintoloissa. Niissä otettiin ensimmäisenä Suomessa villivihannekset laajasti osaksi menua. Viimeisimpiä tuotteita, reseptejä, säilykkeitä ja konsepteja testattiin neljässä eri yleisötapahtumassa kesällä 2021. 

 

Mitä jäi käteen hortafarmari-koulutuksesta?

 

Haaveet toteutumassa

Hanna ja Anna asuvat molemmat Helsingissä ja he kummatkin ovat suunnitelleet muuttaa maalle hortatuotantoyhteisöön Etelä-Suomessa. Nyt kurssin jälkeen he ovat tekemässä sitä yhdessä. Mukana porukassa on monenlaisia taustoja omaavia naisia ja miehiä, mikä on ovavaraisuuteen pyrkivässä maatilayhteisössä käytännöllistä. Maalla asuessa voi jatkaa myös etätöitä, kurssien pitoa väljissä tiloissa ja sähkötön lämmitys pitää puuhakkaana talvella. Koulutaksi hakee lapset kouluun portilta, ruuhkat kehäteillä jäävät unholaan. Samoin pihan kolaaminen lumesta. Maaseutu”talkkari” vetäisee pihan hetkessä putsiksi traktorillaan – ja edullisesti. Varsinkin kun maksamassa voi olla vaikka kymmenen yhteisöläistä.

Pieniä lapsia voidaan hoitaa kimppajärjestelyillä myös yhteisössä. Maalla asuessa on muutakin jännittävää kuin videopelit. Lähiluonto on huikea seikkailukeidas ja jo lapsuudessa saatu terve luontosuhde kantaa koko elämän. Myös sähkötön lämmitys ja paikkojen laittaminen, kuten navetan ylisten muuttaminen kesämyymäläksi ja -brunssipaikaksi pitää puuhakkaana.

Tärkeätä on, että ei jää maalla olemisensa kanssa yksin. Yhteisössä voi olla kaikenikäisiä ja jokaisella on tärkeää olla oma tilansa rauhansa yhteispuitteiden lisäksi. Eli asumismuotona ei ole ”kommuuni” vaan entisajan kylämäisyys lyhyillä etäisyysillä jaetuista palveluista kuten hyvä, puulla lämmitettävä, erillinen hirsisauna ja elintarviketuotantoon sertifioitu keittiö sekä isot kylmäkellarit.

Porukka on selvitellyt huolellisesti erilaisia vaihtoehtoja, maalaiskuntia noin 100 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudusta, Karjalohjasta Hämeeseen ja Loviisaan saakka. Lupaavia alueita ja kyliä on löytynyt monta, vaikka kriteerejä on useita: esimerkiksi sijainti suhteessa asutuksiin, pääteihin, rautatieasemiin, omiin verkostoihin. Pääasia on kuitenkin välittömän ympäristön rauhallisuus, puhtaus, hortamaastot, lunnonkauneus, tuotantorakennusten aito miljöö ja korjauskelpoiset asumukset tai mahdollisuus rakentaa uusia yksiköitä lähelle toisiaan. Ostoskeskusten läheisyys ei ole tärkeä kriteeri. Paljolti omista ruokatuotteista elävä yhteisö käy kaupassa harvoin ja kylmätiloja on pajon jo tuotantoakin varten. Ihanteellinen paikka on usein hylätty maatilan pihapiiri. Sellaisia on mahdollisuus löytää edullisestikin.

Tällaiset yhteisöt etsivät jatkossa vanhoja maatiloja, omakotitaloja ja kesäasuntoja vuokrattavaksi ja ostettavaksi ympäristöstä. Autioitunutkin maatila käy, ja vaikka vuokralle, suvun ei tarvitse luopua siitä, mutta ostokin on mahdollista. Mikäs sen parempi, kun asukkaat alkavat sitä kunnostaa asuessaan. Suomen maaseudulla on paljon hyviä pihapiirejä tuotantorakennuksineen, mitkä vain nököttävät käyttämättöminä ja huollon puutteessa. Uudet tulokkaat tuovat tulessaan toivoa, elinvoimaa ja lapsia kyläkouluihin. Jos sinulla on missä päin vain Suomen maaseutua tiedossasi ”lojuva maatila”, ota yhteyttä hortafarmarikouluttaja Jouko Kivimetsään (jouko.kivimetsa@gmail.com). Tärkein tieto tässä yhteydessä on puhelinnumero tai meiliosoite tilan omistajalle/pesänhoitajalle tms.

Millä taustalla maatilalliseksi?

Annalla on kaupallinen tausta ja monipuolinen ura vähittäiskaupan alalta. Arvostus luontoa ja sen tarjoamia luonnonvaroja kohtaan sekä merkityksellisyyden kokemisen tunne ovat kuitenkin iän myötä voimistuneet. Anna kokee yhteisöllisemmän elämäntavan ja työskentelyn hortan ja saunomisen parissa enemmän omakseen. Kaipuu maaseudulle on suuri. 

Anna valmistui Hortafarmariksi kesällä 2021 ja opiskelee tällä hetkellä Hyriassa luonto- ja ympäristöalaa sekä suorittaa ohessa saunaterapia opintoja. Anna työskentelee tällä hetkellä Terhen Oy:ssä, joka on syntynyt intohimosta pitää suomalainen ainutkertainen saunaperinne elävänä ja tarjota sisältöpalveluita ja tuotteita sen yhteyteen.

Mitä paikalliset sanovat ”hortahörhöistä”?

Monet paikalliset yhteisöt ovat toivottaneet mahdollisen lisän kylän asukaslukuun avosylin tervetulleeksi. He tarjoavat auliisti apua kohteiden, paikallisverkostojen ja tiedon etsinnässä. Kannattaa hakeutua mukaan myös Ely-keskuksien kylien kehittämishankkeisiin ja Leader-ohjelmiin. Niistä voi saada rahaa (jopa 70 %) esimerkiksi kyläjuhlan luomiseen alueelle. Siinä omarahoitukseksi käy talkootyö (arvotettu 15€ /h).

Oletko haaveillut samasta kuin Anna ja Hanna?

Jos olet miettinyt samaa ”hyppäystä pois oravanpyörästä”, kannattaa kouluttaa itseään tarvittaviin taitoihin ja verkottua samalla mahdollisiin kumppaneihin. Yksin tai pariskuntanakaan ei kannata lähteä uuvuttamaan itseään esimerkiksi kohtuuttomilla omavaraisuustavoitteilla. Monen asiaa yrittäneen kokemus kertoo tästä, mutta 6-12 hengen yhteisö (ei siis ”kolhoosi” tai ”kommuuni”), joka säilyttää intimiteettinsä ja oman tilansa, mutta jakaa järkevästi yhteisiä resursseja ja auttaa toisiaan, on toimiva konsepti. 

Annan ja Hannan Hortfarmariksi valmistujaishetki.

Tämän kesän hortafarmari-koulutuksen etävaihe on jo alkanut mutta kurssilla on vielä peruutuspaikka ja yhä ehtii mukaan!  Etäkoulutuksenkin yhteydessä on myös ryhmätehtäviä, jossa pääsee verkottumaan. Koulutuksen lähipäivät ovat 27.6.-1.7.2022. Lue lisää tästä.